f-ART House on kuuden nuoren taiteilijan muodostama ruumiillisuudesta ja yhteiskuntarakenteista kiinnostunut kollaboraatio, joka tekee näyttämöteoksia pyrkien kollektiiviseen ja lempeään työskentelykulttuuriin. Tämä teksti on kirjoitettu kollektiivisesti siten, että välillä sitä on kirjoittanut yksi, välillä toinen ja välillä useampi samanaikaisesti. Jokainen meistä on vähintään käynyt lukemassa tekstin yhteisestä Google Drive -kansiostamme ja valmiille tekstille on haettu kaikkien hyväksyntä.
Tällä hetkellä ryhmän jäsenet identifioivat itsensä ammatillisesti seuraavanlaisesti:
SUVI KELLONIEMI nauttii tanssijan positiosta käsin työskentelystä ja esiintyjäntyölliset kysymykset piirtyvät hänelle vahvimmin esiin.
SIIRI KORTELAINEN on freelance-tanssitaiteilija, joka on kiinnostunut ihmisestä kokonaisvaltaisena psykologisena ja ruumiillisena olentona.
IIRIS LAAKSO on empatiasta, nautinnosta ja niiden psyykkisestä ruumiillisuudesta kiinnostunut tanssintekijä.
JANNA LOUKAS on esitystaiteen mahdollisuuksista iloitseva tanssitaiteen maisteri.
VERNA NORDLUND on tanssitaiteilija, joka nauttii tanssijantyöstä.
ELLEN VIRMAN on visuaalisiin ja auditiivisiin maailmoihin sukeltava esitysten- ja musiikintekijä.
Aloitimme työskentelyn yhdessä keväällä 2017 opiskellessamme Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Koimme vetoa toisiimme jaetun (ja silti jokaiselle erityisen) “kympin tyttö”-historian vuoksi, minkä pohjalta teimme debyyttiteoksemme 10tytöt. Teos sai ensi-iltansa heinäkuussa 2017 Vapaan Taiteen Tilassa Helsingissä ja se on esitetty uudelleen Yksin Sateessa? -festivaalilla Joensuussa 2018 ja ApinaFest!-festivaalilla Helsingissä 2019. 10tytöt-teoksen kaiuista meitä jäi kiinnostamaan itseen – erityisesti ruumiiseen – kohdistuva kontrollointi, ja miten sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö on suhteessa sen rakentumiseen. Tämä loi pohjaa ryhmämme toiselle näyttämöteokselle BODYCTRL, jota aloimme suunnitella keväällä 2018. BODYCTRL-demo esitettiin ApinaFest!:lla 2019 ja teos sai ensi-iltansa Helsingissä Kulttuurikeskus Caisan ohjelmistossa elokuussa 2019.
Kaikki tähänastinen työskentelymme on sijoittunut ajanjaksolle, jonka aikana olemme olleet päätoimisia opiskelijoita. Tämä on vaikuttanut siihen, että olemme aktiivisesti pyrkineet luomaan tapoja, joilla voimme jakaa vastuuta ja työskennellä lempeästi kollektiivina kiireen ja muuttuvien elämäntilanteiden keskellä. Tätä tekstiä kirjoittaessamme haluamme avata työskentelyämme meille keskeisten käsitteiden kautta. Käsitteisiin sisältyy niin arvoja, praktiikoita kuin työskentelytapojakin.
SANOITTAMINEN. Puhumme aktiivisesti auki sitä, miten työskentelemme, sekä miten jaamme valtaa, vastuuta ja työtehtäviä. Kartoitamme ryhmän ja teoksen tarpeita yhteisesti. Puhumme myös henkilökohtaisista tarpeistamme ja intresseistämme, ja otamme ne huomioon työskentelyssämme. Pyrimme kohti turvallista työskentely-ympäristöä, jossa epävarmoja ja keskeneräisiä ajatuksia voi tuoda yhteiseen keskusteluun.
RAJAT. Koemme kollektiivisen työskentelyn kannalta elintärkeäksi sen, että jokaisella ryhmän jäsenellä on tilaa ja turvaa tunnistaa ja asettaa omat rajansa. Ei myöskään ole koskaan kenenkään muun tehtävä kyseenalaistaa toisen rajoja, vaan niitä kunnioitetaan ehdoitta. Jostain menneisyydestä roikkuu vielä mukana ajatus “taiteen eteen uhrautumisesta”, mikä meistä tuntuu joskus hämärtävän omien rajojen tunnistamista. Uhrautumista voi toki tapahtua yksilön tai ryhmän niin halutessa, mutta ajattelemme, että sen on tapahduttava jokaisen henkilökohtaisten rajojen ja suostumuksen ehdoilla.
TOIMIJUUS. Pyrimme mahdollistamaan jokaisen täysivaltaisen toimijuuden osana ryhmää. Haluamme välttyä siltä, että ryhmässämme pääsisi syntymään sellaisia tiedostamattomia vinoumia, jotka luovat tiedostamattomia hierarkioita. Pyrimme löytämään työkaluja, joilla mahdollistamme tasa-arvon toteutumisen ja jokaisen äänen kuulluksi tulemisen. Pyrimme jatkuvasti luomaan ryhmän toimintaan rakenteita, jotka helpottaisivat myös vaikeiden tai haastavien asioiden esiin nostamista.
INTERSEKTIONAALINEN FEMINISMI. Intersektionaalinen feminismi ryhmämme kohdalla tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pyrimme olemaan tietoisia ja tulemaan yhä tietoisemmiksi omista etuoikeuksistamme ryhmämme sisäisissä suhteissa, mutta myös ryhmänä suhteessa ympäröivään maailmaan. Millaista taidetta tuotamme maailmaan? Mitä se edustaa? Se tarkoittaa myös toisen ehdotonta kunnioittamista ja sitä, ettemme tee oletuksia toisistamme tai muista. Kysymme, emme oleta!
HYVINVOINTI. Pyrimme siihen, että hyvinvointi menisi kaiken edelle. Olemme kaikki luonteiltamme ja työmoraaleiltamme tunnollisia ja ahkeria, ja juutumme helposti kiinni työn tekemiseen. Opettelemme asettamaan työnteolle rajoja ja joudumme muistuttamaan niin itseämme kuin toisiamme siitä, että “rakas, jatketaan huomenna, nyt nukkumaan.”
Vaikka työskentelyämme ohjaavatkin edellä mainitut arvot, tavoitteet ja toiveet siitä, kuinka työskentelyn tahtoisimme tapahtuvan, joudumme jatkuvasti etsimään ja kehittämään uusia työkaluja kollektiiviseen työskentelyyn. Teemme siis jatkuvasti myös virheitä: ryhmämme sisälle syntyy ajoittain hierarkisia vinoumia, välillä oletamme toisistamme asioita, emmekä aina osaa kuunnella rajojamme – toisinaan ajaudumme myös uupumuksen partaalle. Kollektiivinen työskentely on siis jatkuvaa kuuntelua ja tunnustelua. Ennen kaikkea työskentelyn ja ryhmän toiminnan avainasemaan nousee avoin keskustelu ja yhteinen tahto kehittyä kollektiivisessa työskentelyssä.
Julkaistu LiitoS-lehdessä (nro. 3/2019, s. 13-14)
f-ART House 